Toinen kauteni kenraalikuvernöörinä

Minut nimitettiin uudelleen Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1648. Tällä kertaa nimitys oli ensimmäistä kertaa selvemmin karkotus pääkaupungista, sillä minä olin ajautunut useissa asioissa konfliktiin kuningatar Kristiinan kanssa, joka halusi minut pois Tukholmasta. Toisella kerralla vastuualueenani oli koko Suomi Käkisalmen lääniä lukuun ottamatta. Ennen Suomeen tuloani totesin tarvitsevani kolme vuotta Suomen asioiden kuntoon saamiseksi.
Toisellakin kaudellani aloitin virkani hoitamisen pitkillä tarkastusmatkoilla; tein vuosina 1648–1650 ainakin kolme pitkää matkaa Suomessa. Jatkoin läänien hallinnon tehostamista, mutta tällä kertaa aikaisemmin jakamani läänit yhdistettiin uudelleen, jotta palkkakulut vähenisivät. Oikeusjärjestelmän toimintaa parannettiin määräämällä, että kihlakunnantuomareiden palkkausta varten varattuja veroja ei saisi enää läänittää. Lisäksi tuomarien virkoihin alettiin nimittää lainoppineita hovioikeuden asessoreita. Yritin kehittää kaupankäyntiä merkantilismin oppien mukaisesti. Määrättiin, että kaupunkien kaikkien porvareiden tuli kilpailla tasa-arvoisesti tuotteista, joita talonpojat toivat kaupunkeihin.
Toisella virkakaudellani perustin uusiksi kaupungeiksi 1649 Salon (nykyinen Raahe), Lappeenrannan ja Koppön eli Kristiinankaupungin, 1650 Kajaanin, 1652 Pietarsaaren sekä 1653 Vehkalahden (nykyinen Hamina), Kuopion ja Brahean (nykyisin Lieksa). Postilaitosta täydentämään perustettiin majatalolaitos. Postilaitoksen toiminta parani vasta tämän jälkeen. Uusi koulujärjestys tuli voimaan vuonna 1649.
Kun virkakauteni Suomessa oli kestänyt kolme vuotta ja aloin suunnitella Ruotsiin palaamista. Sain Ruotsiin paluuseen lopullisen sysäyksen, kun Kristiina alkoi harkita kruunusta luopumista. Toisen kenraalikuvernöörikauteni aikana petyin siihen, ettei Suomessa ollut tapahtunut edellisen käyntini jälkeen odottamaani kehitystä. Muutin takaisin Ruotsiin syksyllä 1651 palaamatta enää Suomeen. Jatkoin kenraalikuvernöörinä vielä vuoteen 1654, mutta oletin huolella rakentamani lääninhallituksen toimivan moitteettomasti, jolloin kenraalikuvernöörin läsnäoloa ja ehkä itse virkaakaan ei pian enää tarvittaisi. ”Säästösyistä” kenraalikuvernöörin virka lakkautettiinkin vuonna 1669

Turun akatemian perustaminen

Kuningatar Kristiinan ja Turun piispan Isaacus Rothoviuksen kanssa perustimme Turun Akatemian, koska elämme Ruotsissa, joka on nyt suurempi kuin koskaan ja nyt tai ei koskaan voimme alkaa panostaa koulutukseen ja sivistykseen. Hyödyn poliittisesti siitä, että tuen paljon Turun Akatemiaa. Turun akatemian avasin vuonna 1640 heinääkuun puolessä välissä. Toimin itse Turun Akatemian kanslerina vuodesta 1646. Olimme Ruotsin kolmas yliopisto. Muut sijaitsevat Uppsalassa ja Tartossa. Turun akatemian rehtori Simon Kexleruselle kerroin, että toimittaisi akatemialle oppikirjoja. Pyysin vielä häntä tekemään yhden astronomisen teoksen ja vielä ruotsiksi, mutta se jäi kesken, koska hän kuoli 1669 ja akatemian toinen rehtori teki kirjan valmiiksi. 

Minä Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637-1640

Minä toivoin pääseväni kuningatar Kristiinan holhoojahallitukseen, mutta sen sijaan minut lähetettiin Suomeen vuosiksi 1637–1640. Aloite siirtoon tuli holhoojahallitukselta. Ensimmäinen kenraalikuvernöörikauteni Suomessa jäi lyhyeksi, sillä minä halusin osallistua Ruotsin valtakunnanpolitiikkaan. Lisäksi yksityiset taloudelliset seikat vetivät minut takaisin Ruotsiin. Tästä kaikesta huolimatta nautin itsenäisistä tehtävistä, joissa sai olla ylimpänä päättäjänä joutumatta ottamaan käskyjä vastaan. Minut nimitettiin tehtävääni verotuksessa ilmenneiden epäkohtien takia. Huomautin nimityksen jälkeen, että minä en osannut suomea eikä minulla ollut kokemusta vastaavan toimen hoitamisesta. Saavuin Suomeen perheeni kanssa marraskuussa 1637^. Asetuin kodikseni asumaan Turun linnaan, jonne sijoittui myös kenraalikuvernöörin virastoni. Virasto jakautui kansliaan, tilikamariin, joka vastasi tilinpidosta, ja verokamariin, joka vastasi verovarojen hallinnosta. Linnansihteeri Jöns Schmidt toimi kanslian johtajana. Kanslian tiloja uudistettiin 1638 kunnostamalla ja lisäämällä tulisijoja. Minun ylläpitämilleni asiakirjoille ja vero- ynnä muille tilikirjoille muurattiin lukollisia komeroita. Korjautin linnaa ja lisäsin viihtyvyyttä seinävaatteilla ja tauluilla.
Oli tyypillistä tehdä virkakauteni aluksi maaseutukierros. Se suuntautui ensin Ylä-Satakuntaan ja sieltä Hämeen kautta Savoon ja edelleen Viipuriin, Käkisalmeen, Pähkinälinnaan ja Nevanlinnaan. Sitten palasin Helsingin kautta Turkuun. Pohjanmaa ei kuulunut minun kenraalikuvernöörikuntaan. Vuonna 1639 tein vielä kaksi matkaa, joista jälkimmäisellä kävin Vienan Karjalassa ja Pohjois-Suomessa. Keväällä 1640 tein neljännen matkan Inkerinmaalle ja Savoon. Olin puolet ensimmäisestä virkakaudestani matkoilla. Suomi maana on mielestäni vauras ja luonnonolot suotuisia, mutta sain suomalaisista sellaisen kuvan, että kansalta puuttui sivistystä ja usein myös ahkeruutta. Matkoillani kuuntelin rahvaan valituksia ja ratkoin kiistakysymyksiä.
   Tavoitteenani oli ensimmäisen kauden aluksi puuttua henkilökysymyksiin. Maaherroiksi ja myös näiden alaisuuteen virkamiehiksi nostettiin minulle mieluisia henkilöitä. Minun mielestäni Suomen läänit ovat liian laajoja, ja minun esityksestäni läänejä alettiin jakaa pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Läänien pienentyessä verotuksen järjestämisestä ja valvomisesta tuli helpompaa. Oikeusjärjestelmän saralla pääsääntöisesti tuinTurun hovioikeuden toimintaa. Ensimmäisellä kaudellani Suomeen luotiin myös postilaitos Tanskan mallin mukaan. Postin kuljetus järjestettiin luomalla postitalonpoikien järjestelmä. Alkuun Suomessa oli vain kolme postilinjaa ja linjojen varressa olleissa kaupungeissa postikonttorit. Yritin kehittää parhaani mukaan myös kaupunkien hallintoa ja uudistaa pormestarin virkaa. Läänien lisäksi jaoin myös seurakuntien maa-alueita. Pyrin uudistuksillani tehostamaan, yhtenäistämään ja keskittämään hallintoa. Ensi sijainen tavoitteeni oli pyrkiä parantamaan veronkantoa ja paikallishallintoa sekä noudattamaan merkantilista talousjärjestelmää. Yritin estää verotusta kiertävää maakauppaa ja senpä takia loin markkinapaikkoja, kaupankäynnin keskuksia ja kaupunkeja. Uusille kaupungeille laadittiin yhtenäiset ruutuasemakaavat turvallisuus- ja yhtenäisyysnäkökulmien takia.
Ensimmäisellä kaudella perustin Hämeenlinnan (1638) ja Savonlinnan (1639) kaupungit. Virkakauteni jälkeen saatoin vaikuttaa myös Sortavalan perustamiseen. Helsinki siirrettiin tänä aikana Vantaankosken suulta Vironniemelle. Havaitsin, että Suomen kouluolot olivat huonot. Mielestäni Suomen asukkaat olivat sivistymättömiä, ja hän piti ongelmana erityisesti pätevien virkamiesten puutetta. Pätevän virkamieskunnan saamiseksi pyrin kehittämään koulutusta ja tieteenharjoitusta. Perustin triviaalikoulut Turkuun, Helsinkiin, Uuteenkaarlepyyhyn ja Poriin. Lisäksi perustin pedagogiot Savonlinnaan, Hämeenlinnaan ja Käkisalmeen. Siirsin myös Turusta lukion Viipuriin ja perustin lastenkoulun Saltvikiin

Valtiollinen ura

Opiskeluni jälkeen aioin mennä hollantiin palvelukseen, mutta isäni palasin ruotsiin 1626 ja menin kuninkaan palvelukseen. Puolan sodan loppuvaiheilla kuningas teki minusta kamariherran. Olin kuninkaan mukana Danzigin kaupungin piirityksessä, jossa osallistuin rikki ammutun kuninkaan veneen uppoamisen estämiseksi. Minut ylennettiin Smoolannin ratsurykmentin evestiksi 27.7.1628.  1631 lopetin sotilasurani koska sairastin ankaran kuumetaudin.
     Minä toimin vuosina 1628-1630 ja olin nuoresta iästäni huolimatta maamarsalkkana vuosija 1629 ja 1630 osallisena valtiopäivillä. Päävirkani oli Svean hovioikeudenasessorin tehtävä. Lisäksi toimin valtaneuvoston jäsenenä eli valtaneuvoksena vuosina 1630-1637 sekä vuodesta 1633 diplomaattisissa tehtävissä Saksassa valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan alaisuudessa.
    Aluksi urani eteni hyvin, mutta sitten riitauduin Oxenstiernan kanssa. Minä johdin vuonna 1635 Puolan kanssa käytyjä Stuhmsdorfin välirauhaneuvotteluja, mutta neuvottelujen lopputuloksena olleen rauhansopimuksen katsottiin olleen Ruotsille epäedullinen ja sain epäonnistumisesta syyt niskoilleni. jotkut väittävät, että etäännyin Oxenstiernan tieltä tai että Oxenstierna halusi minusta eroon järjestäessään minut Suomeen.
     

Nuoruus ja suku

Minä synnyin Rydboholmin saarella. Saaristo sijaitsee lähellä nykyisen Tukholman lähellä. Isäni oli Abraham Brahe ja äitini oli Elsa Gyllenstiernan. Olin kyseisen pariskunnan esikoinen ja siitä ole ylpeä. Braahen suku on aina ollut ylvästä aatelissukua. Minun isoisäni oli kuuluisan Kustaa Vaasan henkilökohtainen avustaja. Hänen nimensä oli Per Brahe vanhempi.  Isäni Abraham Brahe oli saanut kuningas Kaarle IX:ltä valtaneuvoksen arvon. Setäni Magnus Brahe ja äidinpuoleinen isoisäni Nils Gyllenstierna olivat molemmat valtakunnan drotseja eli Ruotsin valtakunnan korkeimpia lainvalvojia. Lisäksi minulla oli avioliittojen ja muiden sukusiteiden kautta kosketuksia useisiin muihin merkittäviin aatelissukuihin.

Vuonna 1633 Magnus-setäni kuoli ilman perillisiä ja hänen kaksi vanhempaa setäänsä joutuivat Sigismund-kuningasta tuettuaan pakenemaan Puolaan ja  he menettivät samalla perintöoikeutensa. Minä perin yksikseni koko Vätternjärven ympärillä sijainneen kreivikunnan, Visingsborgin.

Pietari Braahen profiili

Koko nimeni on Per Abrahamsson (Pietari Abrahaminpoika) Brahe nuorempi. Synnyin 18.2.1602 Rydboholmissa Ruotsissa. Synnyin kreivilliseen sukuun, jonka jäsenet toimivat useissa merkittävissä tehtävissä Ruotsin hallinnossa. Olin Suomen kenraalikurvernööri vuosina 1637-1640 ja 1648-1654. Tein useita tarkastusmatkoja Suomeen ja työstin ja kehitin Suomen hallintoa ja perustin kymmenen uutta kaupunkia kuten Hämeenlinnan ja perustin Turun akatemian. Ensimmäinen vaimoni Kristina Stenbock, jonka kanssa sain neljä lasta vain yksi selviytyi. Kristina kuitenkin kuoli 1650 ja jäin yksin. Vuonna 1653 avioiduin kuitenkiin uudestaan Beata De La Gardien kanssa. Tästä avioliitosta ei tullut lapsia.